Kiitos

47 ääntä, ainakin ennen tarkastuslaskentaa. Kaksi ääntä enemmän kuin viime vaaleissa. Ei tähän pienen funtsailun jälkeen sovi olla kovin tyytyväinen, vaikka jokaisesta äänestä olenkin äärettömän kiitollinen. Kiitos. Pettymys äänimäärä on ehkä siinäkin mielessä, että tällä kertaa kampanjoin huom'attavasti aktiivisemmin kuin viime kerralla. Silti parantamisen varaa on aina. Liekö sitten puolueen vaihtokin vaikuttanut. Vaan kun en ole sosialisti, niin sitten en ole. Ääniä näytti tulleen sentään muiltakin kuin tutuilta ja sukulaisilta. Puoluekin eteni niin valtakunnan, Satakunnan kuin Porinkin tasolla kiitettävästi.

Seuraavissa kunnallisvaaleissa en ole ehdolla, mikäli minulla ei ole pistää vähintään tuhatta euroa kampanjointiin. Tavoitteena on kuitenkin repiä tuo summa kasaan ja päräyttää tosissaan valtuustoon ensi kerralla.

Jotain positiivista myös tämä – suurin äänimäärä alle 30-vuotiaista Porin vihreiden listoilla. Katsotaan, josko lautakuntapaikka olisi mahdollinen. Tarkoitus olisi myös vaalien jälkeen lähteä aktivoimaan Satakunnassa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden, ViNOn toimintaa. Blogintynkääkin näiltä sivuilta lupaan jossain vaiheessa löytyvän. Nyt takki on ymmärrettävästi melko tyhjä, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde rullaamaan. Jos en ns. kengännauhabudjetilla pääse 23-vuotiaana Porin kaupunginvaltuustoon, en silti aio lopettaa politikointia. Helvetti soikoon, nyt se vasta alkaa.

Liikkuvat lapset

En väitä, että lasten liikuntaharrastukset olisivat resepti kaikkeen nuorten pahoinvointiin. Väitän kuitenkin, että se on hyvä keino kansanterveyden ylläpitoon ja parantamiseen, niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella. Junnut tarvitsevat harrastusmahdollisuuksia, junnutyötä tekevät seurat tarvitsevat myötämielisyyttä ja tekoja kaupungilta.

Omaa sydäntäni lähellä on erityisesti junnufutis. Jalkapallo on lajina monipuolinen, laajoja kansanjoukkoja mukaansa tempaava ja tasa-arvoinen. Siksi liputan erityisesti lähes ympärivuotisen harjoittelun mahdollistavien tekonurmien puolesta. Nämä nurmet on mahdollista lämmittää rakennusten hukkalämmöllä, eivätkä ne näin ollen ole edes suuria ympäristösyöppöjä. Mitään muutakaan kohtuulliset harrastajamäärät omaavaa lajia ei silti saa jättää lapsipuolen asemaan, ei edes pesäpalloa. Junioritoiminta tarjoaa aktiviteettia paitsi lapsille, myös vanhemmille ja monille muillekin aikuisille toimijoille. Se tarjoaa sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä.

Toivon, että Porissa pelataan piankin jalkapalloa pääsarjatasolla. Se vaatii myös porilaisen juniorityön laadun takaamista. Sama juttu on kaikissa muissakin lajeissa. Seura voi toimia pääsarjatasolla, mutta sen toiminta ei oikein innosta, jollei kentällä näy oman kylän kasvatteja. Annetaan siis porilaisille junnuille mahdollisuus kehittyä, nauttia liikunnan iloista ja suruista.

Sivistyksen alkulähteellä

Hiljaista on niiden kylien elämä, joista koulut vietiin. Samalla se merkitsee, etteivät alueen ihmiset tapaa toisiaan niin usein, yhteishenki heikkenee, taajaman vetovoima laskee, palvelut katoavat... jne. Muistan Niittymaan lapsuudestani kohtuullisen eläväisenä kylänä, nyt se näyttäytyy kohtuuttoman kuolleena kylänä.

Voidaan kysyä, oliko lasten ja ylipäätään kylän aikuistenkaan kannalta pienten ala-asteiden, kuten Preiviikin, Pinomäen ja Niittymaan, lakkauttaminen säästöihin nähden mielekästä? Voidaan kysyä, oliko kylien näivettäminen kaupungin kannalta järkevää politiikkaa? Voidaan myös kysyä, syntyikö todellisia säästöjä. Kerrainnaisvaikutuksiakaan lakkautushuumassa ei tajuttu ottaa huomioon.

On yksinkertaisesti tehtävä neutraali selvitys siitä, oliko pienten koulujen lakkauttaminen kannattavaa toimintaa. Vallitseva trendi voi olla mikä tahansa, mutta koulutoiminnan aloittaminen uudelleen kyläkouluissa ei ole fysiikan eikä Suomen lakien vastaista, vaan täysin mahdollista.

Eräällä ala-asteen luokkakaverillani oli 70 metrin koulumatka. Sen kun käveli futiskentän poikki ja oli jo koulun etuovella. Nyt hänen silloisesta asuinpaikastaan on seitsemän kilometrin matka Cygnaeus-kouluun. Ei tunnu mielekkäältä, ei.

Haaste kokouspalkkioista

Porissa kaupunginvaltuutetulle maksetaan 110 euroa palkkiota kokouksesta. Valtuustossa on 59 jäsentä. Tämä tarkoittaa, että kerran kuukaudessa ja hieman useamminkin, veronmaksajien rahoja käytetään 6490 euron verran tähän tarkoitukseen.

Suunnilleen yhtä usein kokoontuvia lauta- ja johtokuntia on laskujeni mukaan 16. Näiden jäsenille, joita on yhdeksän kussakin elimessä, maksetaan 75€/kokous. 16 x 9 x 75 = 10800. 10 800 euroa kuukaudessa. Näin siis, mikäli kokouksia olisi vain kerran kuukaudessa. Toki myös toimielimien puheenjohtajille maksetaan palkkio 50-prosenttisesti korotettuna. Vuosipalkkiot vielä päälle.

Kuvittelin jossain vaiheessa, että politikointi olisi pyyteetöntä toimintaa kansalaisten eduksi. Kokouspalkkioiden suuruus tai kansanedustajien palkat eivät tätä kuvitelmaa pyyhkineet, ne ovat vain jäävuoren huippu. Silti uskon, että molempia em. menoeriä voitaisiin leikata.

Itse ajattelin mahdollisen valtuusto- tai lautakuntapaikan auetessa lahjoittaa puolueverosta ylijäävän osan (85%) paikalliseen, yleishyödylliseen toimintaan – mm. työttömille, junioriliikuntaan ja luonnonsuojeluun. Haastan muutkin ehdokkaat mukaan tähän. Mikäli opintotuella ja satunnaisilla keikkatöillä elävällä opiskelijalla on tähän varaa, eiköhän diplomi-insinööreillä, juristeilla ja opettajillakin ole.

Bussia odotellessa

Usein käy niin, ettei odotettava bussi saavu. Monilla pysäkeillä on puutteellinen aikatauluinfo, jos sitä on lainkaan. Liput ovat sietämättömän kalliita, varsinkin opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille. Työssäkäyville palvelutaso on taas harvoin riittävä. Porilaisen joukkoliikenteen kehittämisestä puuttuu kunnianhimo.

Ruotsalainen Norrköping on vain vähän Poria suurempi, 83 000 asukkaan kaupunki. Silti siellä on kahden linjan ja 42 pysäkin raitiovaunuverkosto. Laajennuksia suunnitellaan. Monia keskisuuria suomalaiskaupunkeja vaivaa joukkoliikenteessä tietyt ongelmat. Liian vähän vuoroja, huonosti suunnitellut linjat, korkeat lipunhinnat, näköalattomuus.

Tarvitaan joustavampia lippuvaihtoehtoja. Useampaa eri mallia kausi- ja arvolippuja. Joukkoliikenteen on vastattava käyttäjän tarpeita, ei päinvastoin. Joukkoliikenteen suunnittelu on otettava huomioon yhdyskuntarakennetta suunniteltaessa. Ei voida hyväksyä tilannetta, jossa uusia asuinalueita nousee ilman tarvittavia kulkuyhteyksiä. Kaupungin reuna-alueille on taattava kohtuulliset yhteydet. Joukkoliikenteen suunnittelu ja järjestely laajemmin maakuntatasolla on mielekästä, ihmiset käyvät usein töissä kuntarajojen yli.

Valtakunnallisessa raideliikenteessä Pori on ikävästi sivuraiteilla, pussinperällä. Kalusto Tampereen radalla on vanhentunutta. Suora IC-yhteys Helsinkiin on saatava takaisin. Myös Helsingin oikorata on nostettava puheenaiheeksi valtakunnan tasolla. Voitaisiin myös miettiä, löytyisikö Mäntyluodon radalle enemmän mielekästä käyttöä.
Joukkoliikenne on tulevaisuutta, mutta se on ennen kaikkea jo tätä päivää. Sitä tulee Porinkin seudulla kehittää intohimolla. Siinä tahdon olla mukana.